Lähtötilanne...

No niin, aloitan nyt blogin siitä millainen prosessi on nikotiinista eroon hankkiutuminen vuosikausia jatkuneen riippuvuuden seurauksena. Oikeastaan lopetin nikotiinin jo viime viikolla, mutta vasta tänä aamuna välähti, että tämä matka on dokumentoitava ja sain idean blogista.

No miksi puhun nikotiinista, enkä tupakasta? Koska olen tupakoinnin 13-vuotiaana aloittaneena siirtynyt käyttämään nuuskaa opiskeluvuosina ja siitä sitten useiden lopettamisyritysten jälkeen päätynyt riippuvaiseksi nikotiinin korvaustuotteista, eli niksapurkasta. Purkkaa olen käyttänyt huikeat 5 vuotta ja noiden vuosien varrelle on mahtunut useita epäonnistuneita lopettamisyrityksiä myös näiden korvaustuotteiden suhteen. Olen myös samaan aikaan tupakoinut ns. sosiaalisissa tilanteissa, joihin liittyy alkoholi. Eli oikeastaan en aiemmin ole lopettanut yhtään mitään, vaan jatkanut nikotiinin käyttöä aina tilanteeseen sopivalla tavalla.

Koska aloitin tupakoinnin niin kovin nuorena, uskon että aivoni ovat ehdollistuneet nikotiinille erittäin pahasti. Olen ollut koukussa nikotiiniin kauemmin kuin, että en olisi ollut...yli puolet elämästäni siis. Nyt ikää mittarissa on tasan 30-vuotta.

Mutta tilanne ei kuitenkaan ole täysin epätoivoinen, sillä olen käyttänyt vain 2mg niksapurkkaa vahvemman 4mg:n sijasta. Ja vaikka käyttövuosia on takana hävettävän paljon, niin olen kuitenkin aina pysynyt tuossa vähäisemmän määrän nikotiinia sisältävässä purkassa. Olen tehnyt asian suhteen paljon ajatustyötä ja uskon, että tästä riippuvuudesta luopuminen on suorassa yhteydessä siihen, mitä minussa nyt tapahtuu sisäisesti. Olen tullut siihen pisteeseen, että olen valmis muuttumaan. Niin yksinkertaisen monimutkaista se on!

Mutta helppoa se ei ole, ja siksi tämä blogi. Kirjoitan teille, koska tarvitsen jotain muuta tekemistä käsilleni kuin hiusteni jatkuvan hiplaamisen (näytän idiootilta). Kirjoitan teille, koska tarvitsen joita muuta ajateltavaa kuin toimeton kieleni suussani, jonka tekee mieli imeä jotain koko ajan (tunnen itseni idiootiksi). Nähtäväksi jää kuinka kauan nämä oireilut jatkuvat ja muuttuuko mikään missään vaiheessa helpommaksi...