Sain tänään taakakseni kamalan vaistoinkäymisen. Ja retkahdin tupakoimaan :( Vastoinkäyminen liittyi kielteiseen kuntoutusterapiapäätökseen, jonka sain Kelalta. Tämä löytäni terapeutti ei ole saanut Kela-pätevyyttään hoidetuksi, joten tämän takia päätös oli kielteinen. No sitten soitin tälle terapeutille ja poltin täysin päreeni!
Olen nimittäin ollut tässä ns. terapiaprosessissa tämän vuoden tammikuusta lähtien kaikkine psykiatreineen, B-lausuntoineen jne jne. Olen täysin pöyristynyt tästä koko terapiatouhusta, sillä se tie on pitkä ja kivinen! Todella en ihmettele, että jengi päätyy niin radikaaleihin ratkaisuihin, sillä apua ei vain saa, eikä varsinkaan mitenkään nopeasti. Päästäkseen johonkin hoitosuhteeseen (olipa ongelma nyt mikä tahansa), niin on todella taisteltava, enkä usko jollakin todella voimattomalla henkilöllä mitään tällaista taistelutahtoa löytyvän. Surullista. Nyt itsekin mietin, onko tässä järkeä. En vain jaksa alkaa etsimään uutta terapeuttia, enkä varsinkaan maksamaan siitä.
No mutta, kiihdyksissäni ja itku kurkussa syöksyin tämän puhelinkeskustelun jäljiltä sitten Nesteelle, ostin topan röökiä, olin koko päivän äärimmäisen poissa tolaltani ja poltin useita tupakoita, suorastaan ravasin röökillä. No iltaa kohden olen hiukan asettunut ja aion kyllä jatkaa valitsemallani linjalla... en halua polttaa, koska se alkaa nopeasti tuntumaan kropassa ja toisaalta nikotiinipurkkaa en aio enää ostaa.
Back to square one.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti