Niksan lopettamisen myötä olen tajunnut olevani todella pahasti oraalifiksoitunut tapaus...kuten jo ensimmäisessä kirjoituksessani mainitsin, niin nyt kun en jauha nikotiinipurkkaa, niin suussani on tyhjä olo, sieltä puuttuu jotain! Ja kun suu on tyhjä, niin väkiselläkin kielessä on sellainen olo, että haluaisi imeä jotain. No miksei vaikka munaakin (LOL), mutta enhän minä nyt muna suussa voi jatkuvasti alkaa olemaan, mitä ne töissäkin sanoisivat, heh heh!
Toinen on hiusten näplääminen (tosin tätä tein jossakin määrin jo niksaa jauhaessa), mutta sen tarve on korostunut, koska yritän epätoivoisesti korvata sitä mielihyvän puutetta jollakin. Tukassani on yksi erityinen suortuva, jota tykkään pyöritellä sormien välissä ja se on vain jotenkin tuntuu hyvälle. En osaa selittää miksi ja mistä ihmeestä tällainen mieliteko on voinut syntyä.
Oraalifiksaation (Freudilainen käsite) sanotaan syntyvän varhain lapsuudessa oraalivaiheen aikana, jolloin lapsi ottaa ruokaa vastaan imemällä ja suu on hänen pääasiallinen mielihyvän lähde. Oraalifiksaatio voi kehkeytyä joko yli- tai alityydytetylle vauvalle, jolloin hän alkaa myöhemmin jotenkin kompensoimaan tuon ajanjakson puutteita tai yltäkylläisyyttä. Itse olin koliikkivauva, joten sinänsä loogista, että minulle olisi tämä oraalifiksaatio kehittynyt. Tuskin äitini mitenkään laiminlöi minua, mutta vauvan ollessa kyvytön sanomaan, missä mättää, niin varmaankin siinä on mennyt nälkäitkut sekaisin muiden raivareiden kanssa.
Löysin netistä erään hauskan threadin koskien oraalifiksaation eri muotoja...http://www.enotalone.com/forum/showthread.php?t=155899
Missään vain ei kerrota, että miten näistä huonoista tavoista pääsee eroon (no joo, tietysti lopettamalla) ja miten kauan vieroitusoireet kestävät! Minulla ei nimittäin ole kuin hetkittäisiämielitekoja itse tupakan suhteen, mutta niksaa minulla on ikävä lähes koko ajan, koska tuntuu, että jotain puuttuu...ääääääääääää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti