Muutos

Lupasin kertoa miksi olen lopulta valmis luopumaan tästä rakkaasta kaveristani, joka on uskollisesti kulkenut rinnallani vuosikaudet, jopa öisin saatoin nukahtaa nikotiinipurkka suussa! No eräs elämäni ihmissuhteista tuli päätökseensä (eroa tehtiin monta monituista kertaa useiden kuukausien ajan, niin vaikeaa se joskus voi olla...) ja yksi isoimmista syistä siihen oli se, että suhteen toinen osapuoli ei ollut kyvykäs, eikä liioin halukaskaan muuttumaan. Juu juu, naisten perusvirhe on jäädä odottamaan, että mies muuttuu...no ei ne yleensä muutu, vaikka tällä henkilöllä siihen syytä olisikin ollut, mutta ei mennä siihen. Tämä on blogi niksasta, ei exästä.

Pitkän eroprosessin aikana sitä tulee käytyä läpi kaikenlaista tunnepuolella ja kun kaikki langat oli saatu sidottua jokseenkin lopulliseen muotoonsa, niin tulin ajatelleeksi (olin ehkä kypsä siihen?), että olen koko ajan vaatinut sitä toista muuttamaan ne asiat elämässään, jotka minua häiritsivät. Mutta en kuitenkaan ollut itse pystynyt muuttamaan niitä asioita omassa elämässäni, jotka itseäni itsessäni häiritsivät!

Tulin siihen tunteeseen, että NYT on se aika. En voi mitenkään vaatia toisia ihmisiä muuttumaan, jollen itse olisi siihen kykeneväinen. Ainahan sitä sanotaan, etteivät ihmiset pysty muuttumaan. No helvetin vaikeaa se on, mutta jos ja kun onnistun pääsemään tästä riippuvuudestani eroon, niin koen muuttaneeni sen yhden yksittäisen ja isoimman asian elämässäni, joka minua itsessäni eniten häiritsee ja hävettää.